Olet ehkä miettinyt, millainen on Lappi designin suunnittelija, Tytti Mäenpää. Tässä on lyhyt tiivistys mielenmaisemaani ja samalla katsaus ehkä useimpien luovien suunnittelijoiden edustamaan ihmistyyppiin: rönsyilevä, platoninen ja lievästi etukenossa.
Mielestäni on olemassa noin kolme ulottuvuutta, jotka määrittelevät lähes kattavasti ihmisen orientaatiota elämään: ajattelu, aika ja todellisuus.
Ajattelu – rönsylilja vai konmarittaja?
Sanotaan, että onnistuneessa ideointiprosessissa kaksi erilaista ajattelutapaa vuorottelevat: divergentti eli laajentava ajattelun vaihe sekä konvergentti eli karsivan ajattelun vaihe. Ensimmäisen tehtävänä on tuottaa useita ideoita ja jälkimmäisen tehtävä on karsia parhaat jatkojalostukseen jne. Molemmat ovat arvokkaita taitoja, joita tarvitaan järkevään innovointiin ja positiiviseen kehitykseen. Mutta monilla ihmisillä on myös oma lempipositio sen mukaan, kumpaa ajattelun lajia mieluiten harrastaa ja mikä luonnistuu parhaiten. Väitän, että luovan työn tekijöillä divergentti eli laajentava ajattelu tuppaa hiukan dominoimaan, – niin minullakin.
Näkökulmia laajentava ja vaihtoehtoja lisäävä eli divergentti ajattelu on ehdottomasti oma vahvuuteni. Olen rönsyilevä, kuin keittiön saareke lapsiperheessä. Runsautta, yllätyksiäkin. Aikain saatossa olen kuitenkin oppinut olemaan sinut asian kanssa, koska olen huomannut, että rikastan ja raikastan joskus monotonista maaperää.
Usein mielletään, että Suomi on hyvin konvergentti maa: useimmat täällä olevat asiat ja toimintamallit ovat enemmän rationaalisia, kontrolloituja, minimalistisia, käytännöllisiä, ”insinöörimäisiä”, joskus jopa hieman tylsiä ja ennalta-arvattavia. Sen sijaan runsas, yllättävä, ja hersyvä mielletään yleensä hieman epäsuomalaiseksi tavaksi ajatella ja elää. Tämä voi kertoa siitä, että kontrollia ja konvergenttia ajattelun vaihetta arvostetaan enemmän. Tosiassa uutta luova kehitys ei onnistu ilman divergentin eli avaavan vaiheen uusia ideoita.
Aika ja todellisuus – jalat maassa vai pää pilvissä?
Toinen määrittävä tekijä on orientaatio aikaan ja kolmas liittyy kokemukseen todellisuuden luonteesta. Nämä limittyvät vahvasti yhteen.
Toiset meistä ihmisistä elävät pääosin nykyhetkessä: he pohtivat kaunista iltaruskoa katsellessa onko maha täynnä vai kuriseeko, käykö järveltä puhaltava vinkka ikävästi nilkkoihin tai tuoksuuko tämä paita liikaa pesuaineelle. He ovat mindfullnessin ytimessä ja filosofisesti ajateltuna perustavat käsityksensä totuudesta havaintomaailmaan eli aistien välittämään todellisuuteen. He ovat yleensä niin sanottuja juurevia käytännön ihmisiä, joiden koti on siisti ja suhde omaan kehoon on tiivis. Rakkaus on enemmän tekoja, ei niinkään sanoja. Äitini oli tällainen <3.
Toiset taas käyttävät aikansa pohtimalla mennyttä tai tulevaa ja siellä siintäviä tarinan kaaria, mahdollisuuksia tai uhkia. Auringonlasku ei ole vain auringonlasku, vaan herkkyysikkuna, jonka kautta voi kokea elämän kaikki jäähyväiset ja tulevaisuuden ennakoimattomuuden, sepittää siitä koskettava laulu tai taulu. Ja tämä tuotos, idea on hetken enemmän totta, kuin itse auringonlasku. He ovat surkeita hetkessä eläjiä, mutta erinomaisia näkemään vertauskuvia, tunnelmia, ennakoimaan tulevaa ja luomaan uutta. He ovat idealisteja Platonin tavoin. Heidän katse on lähietäisyyden tai kohteen sijaan usein horisontissa, tai sen takana; olevaisen ideassa. Kodinhoidossa tai esimiehinä he ovat varsin epäkäytännöllisiä, mutta johtajina visionäärisiä. Hyvään flow-tilaan päästyään nälkä ja jano unohtuvat, eli suhde kehoon hieman pätkii. Useimmat suunnittelijat ja minä (sekä isäni), kuuluuvat tähän ryhmään.
Siis on lintuja ja kaloja. Tähän väliin haluan sanoa, että kumpikaan näistä ei ole pelkästään hyvä tai huono, vaan molempia orientaatioita tarvitaan tasapainoiseen ihmisyyteen. Filosofian hirstoriassakin näiden ajattelutapojen painotukset vuorottelevat. Yhteistyön kautta eri ihmisten luontaiset vahvuudet täydentävät toisiaan ja muodostavat hedelmällisiä lopputuloksia.
Rönsyilevä, platoninen ja etukenossa. Ehkä siinä voisi olla myös jonkinlainen luovan suunnittelijan työohje, sillä tällä reseptillä ainakin minun asiakkaani ovat saaneet uusia ideoita, tunteisiin käyviä tarinoita ja suuntaviivoja tulevaisuuteen. Tasapainon saavuttamiseksi ehdotan kaikille kaltaisilleni suunnittelijoille säännöllisiä pulahduksia kylmään veteen. Hetki kalana palauttaa kehotietoisuuden ja rauhoittaa liian lennokasta mieltä.
Millainen haahuilija tai emäntä sinä olet? Ota yhteys niin keskustellaan lisää, miten me voisimme tasapainottaa toisiamme!
