Filosofian luentosali oli hiljainen. Kansainvälisesti arvostettu yliopiston lehtori oli juuri pitänyt tekoälykehityksestä dystooppisen luennon ja kysynyt kuulijoilta ahdistuneena, mitä ihmiset sitten tekevät, kun tekoäly on vienyt kaikki työpaikat.
Nostin käden ja sanoin “ihminen voi elää lajityypillistä elämää”. Sain opettajan vähän rentoutumaan ja hymyilemään.
Jostain syystä mieleeni tulee usein nurinkurinen kuva, jossa lehmien ja kanojen hallitus pohtii otsat empaattisessa rypyssä, miten ihmispolot saataisiin voimaan paremmin. Ne kun sössivät monesti asiansa tai tekevät niistä turhan monimutkaisia. Kuten elämästä jälkeen AI:n.
Hyötyeläinten oloja halutaan usein parantaa vetoamalla lajityypilliseen elämään. Ostamalla esimerkiksi vapaan kanan munia mahdollistaa kanalle hyvän, eli lajityypillisen elämän, johon kanan tapauksessa kuuluu pehkuissa kuopiminen ja kylpeminen, nukkuminen orrella ja mahdollisuus munia omaan pesäänsä.
Lehmän lajityypilliseen elämään kuuluu vahvat sosiaaliset suhteet ja niiden ylläpito, pitkä märehtimisaika ja mahdollisuus liikkua vapaasti pehmeällä alustalla. Ei kuulosta kovin mahdottomalta.
Ihmiset ovat muihin eläimiin verrattuna hirvittävän kompleksisia ja hajamielisiä. Ne nimittäin saattavat unohtaa itse, miten eletään ihmiselle lajityypillistä elämää, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Tämä vieraantuneisuus luonnosta näyttäytyy varmasti eläinten silmin huvittavana säntäilynä, meuhkaamisena ja tärkeilynä.
Nyt kun me ihmiset olemme vähän hukassa ja ihmeissämme, mitä tapahtuu ja miten pitäisi elää tekoälyn kanssa, voisimme kysyä neuvoa viisaammilta. Lehmien mielestä varmaankin ihminen tekee liikaa töitä ja panostaa liian vähän sosiaaliseen elämään, pitkiin lounaisiin ja illallisiin. Kanat passittaisivat ihmiset välillä kuopimaan puutarhaa ja munimaan. Ehkä tähän kaikkeen on pian mahdollisuus, jos käy niin onnellisesti, että tekoäly vie kaikki työt.
Pitääkö sinun mielestäsi olla huolissaan vai innoissaan tekoälystä? Ota yhteys!
